Kadonneen treenimotivaation metsästys

27.08.2018

Onko sulla joskus tunne siitä että tänään ei vaan jaksaisi? Niin on monella muullakin.

Treenimotivaatiota tuntuu olevan välillä vaikea kaivaa esiin. Varsinkin allekirjoittaneelle se tuntuu kesällä (lue lämpimällä kelillä) vaikeammalta kuin yleensä. En tiedä miksi, mutta jos olisi pakko veikata niin sanoisin että ihmismieli kaipaa vaihtelua ja stressitöntä aikaa kiireisen työvuoden keskelle. Treenaaminen taas voi olla ajoittain hyvinkin stressaavaa, varsinkin jos olet asian kanssa yksin.
Niinhän sitä myös sanotaan että kaikkeen tottuu, varsinkin siihen samaan ralliin jota niin monet vetävät ympäri vuoden. Töissä paukutetaan kahdeksan tuntia päivässä, siitä vääntäydytään pikaisesti kodin kautta salille. Salilta taas takaisin kotiin hoitamaan ne pakolliset velvoitteet ennen kuin taas käydään nukkumaan ja aloitetaan sama ajo uudestaan. Töissä on pakko käydä jotta rahaa riittäisi elämiseen ja liikkumassa käydään koska lääkäri sanoi, puoliso painostaa tai koska se on lähipiirin tapa.
Myönnettäköön että jotkut hullut jopa nauttivat treenaamisesta ilman mitään ulkoisia paineita, silti saman toistaminen voi käydä tylsäksi ja motivaatio kadota.

Kesällä sitten saattaa koittaa se kauan kaivattu loma ja sääkin alkaa muistuttamaan espanjan talvea, joten on ihan ymmärrettävää että se saliharrastus ankeissa sisätiloissa voi jäädä hieman taka-alalle. Toisaalta näinä aikoina vaihtelu treenien sisällössä ja ympäristössä voi olla tervetullut muutos ja auttaa pitämään motivaatiota edes hieman korkeammalla.


Pitääkö treenaamisen aina olla kivaa?

Mun henkilökohtainen vastaus tähän on että ei todellakaan. Voisin sanoa että usein ajatus treenaamisesta on houkuttelevampi kuin itse tekeminen, varsinkin silloin kun ulkona paistaa aurinko ja kaverit pyytävät rannalle tai terassille. Usein syy salille lähtöön voikin olla kaikkea muuta kuin itseisarvoisesti harjoittelusta nauttiminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että salille ei pitäisi lähteä, päinvastoin. Hyvin monelle meistä kuntosalilla käyminen on väline johonkin muuhun hyvään, kuten terveyteen, jaksamiseen tai kehonkuvan muuttamiseen. Viimeisin taas on myös väline parempaan itsetuntoon, itsensä hyväksymiseen ja sitä kautta itsensä rakastamiseen. Näiden asioiden varjolla voidaan siis sanoa että treenaaminen on hyvin tärkeä osa paremman elämänlaadun ja onnellisuuden tavoittelussa.
Sitten on myös niitä jotka treenaavat puhtaasti intohimosta, osana urheilulajia tai ammatillista tarvetta. Näille ihmisille treenaaminen voi myös olla ajoittain rasite, taakka joka on vain hoidettava koska muut asiat vaativat sitä.

Mistä motivaatiota voi sitten hakea kun se ei tule itsestään?

Kun akuutti motivaatiopula ja laiskuus iskee, ei ole olemassa parempaa apua kuin muiden ihmisten tuki. Olit sitten elämäntapamuuttuja, aktiiviharrastaja tai urheilija niin tarvitset ympärillesi saman ajatusmaailman ihmisiä. Nämä ihmiset auttavat motivoimaan ja työntämään sinua eteenpäin niinä päivinä kun tekisi mieli vain jäädä kotiin. Tällaisista ihmisistä koostuva yhteisö auttaa ja motivoi toisiansa jakamalla onnistumisia sekä toisaalta näyttämällä myös ne epäonnistumisen hetket joita seuraa aina uusi yritys.
Muista myös olla armollinen itsellesi. Aina ei ole pakko jaksaa jos ei yksinkertaisesti huvita. On kuitenkin hyvä erottaa satunnainen laiskuus ja krooninen saamattomuus toisistaan. Varsinkin uusien tapojen oppiminen vaatii paljon toistoja tullakseen osaksi arkista käyttäytymistä. Näissä tilanteissa sopiva ryhmäpaine on paikallaan ja saa varmasti aikaan pieniä omantunnontuskia jotka auttavat pysymään ruodussa.

Hae siis apua ympäriltäsi! Jos ympäriltäsi taas puuttuu tällaisia ihmisiä niin hakeudu sinne mistä heidät löytää ja heittäydy sekaan. Toisaalta uskalla myös karsia sellaiset ihmiset pois jotka painavat sinua alas eivätkä tue, saati kannusta sinua. Olet varmasti onnellisempi ja jaksat myös vastoinkäymiset helpommin.

- Matias, Vahva Energia